joulukuu, tammikuu, helmikuu
Taito luoda tunteidensa pohjalta uusia mielikuvia ja ilmaista siten
maailmankuvaansa on luolakarhun vahvuus. Hänen rehellisyytensä
vain voi hieman kärsiä tämän tunnekirjon ilmoille virittämisestä.
Koska elämä on hänen mielestään runomitassa mukavampaa,
miksi siis asioiden kulkua ei voisi hieman muotoilla toisin,
jos se vain on mahdollista. Hän voikin rakentaa kokonaisen valtakunnan
omien tuotoksiensa ympärille. Usein ne jäävät valtaviksi pilvilinnoiksi,
toisinaan johtavat suunnattomaan menestystarinaan. Ellei häntä
kiinnosta rakentaa täysin uutta linnaketta, hän valloittaa sellaisen
– hän pystyy siihen ellei unohdu niihin hattarapilviinsä.
Luolakarhu asettelee taidolla mietteitään kauniiksi ajatelmiksi,
koska rakastaa ajatuksen voimaa. Siksi hän lähtee mieluusti mukaan
sanallisiin mittelöihin, nauttien niistä enemmän kuin fyysisistä
voimainkoitoksista.
Oikea sana oikeassa paikassa voi olla jopa vahvempi kuin nuijanisku.
Hänen majesteettisuutensa olemus kertoo voittamattomuudesta,
mutta voi mahdoton miten herkkänahkainen hän onkaan kohdatessaan
epämieluisaa tai omasta mielestään aiheetonta arvostelua.
Itse hän kyllä syyllistyy naurettavaankin hiustenhalkomiseen.
Hän on usein pakahtumaisillaan omien tuntemustensa ristiaallokossa.
Ellei hän keksi tapaa jakaa sielunsa syövereistä kumpuavaa
voimaansa maailmalle, hän voi tulla sekopäiseksi.
Ei ole lainkaan tavatonta, että ahdistunut luolakarhu voi
muuntua varsin viheliäiseksi mörrimöykyksi.
Viisaalla nallukallamme on tavallisesti kuitenkin harvinaisen
luontainen kyky vaikuttaa tilanteisiin rakentavasti ja rauhoittavasti
ja siksi häneen luotetaan.
Luolakarhu uskaltaa käyttää saamaansa valtaa varsin härskistikin hyväkseen.
Isot päätökset syntyvät muiden vielä jahkaillessa.
Vaikka lopputulos olisi kaikkien kannalta paras mahdollinen,
häntä syytetään herkästi omavaltaisuudesta.
Hän on antelias heikompiosaisia kohtaan, toisaalta hirmuisena
omaisuuden vartijana kaamea kitupiikki. – Aarteiden keräileminen
innostaa kaikkia mesikämmeniä.
Hänellä on synnynnäinen kyky ymmärtää bisneksen
kultainen sääntö; se jolla on kulta, sanelee säännöt.
Eikä kaikki kiiltävä ole kultaa, saati hunajaa. Paitsi mammonaa,
hän haluaa aina säilöä myös muistojaan. Taideteosten,
tyylihuonekalujen, kunniakirjojen ja palkintojen keräily on tyypillistä
luolakarhua, mutta on myös niitä, joiden koti pullistelee kokoelmista
posliinijoutsenia tai kalastusvieheitä. Oli asuinkammio täytetty sitten
kullankimalluksella tai tilpehöörillä, karhusta on ihanaa uppoutua unelmiinsa
aarteidensa keskellä. Samalla hän antaa muiden luulla tekeillä olevan jotakin
tavattoman tärkeää.
Hän haluaa olla arvostettu, siksi kunnia ja hyvä maine ovat hänelle hyvin tärkeitä.
Niiden menetys kirpaisee hänen sydänalaansa enemmän kuin maallisen omaisuuden
häviäminen taivaan tuuliin.
Luolakarhu toipuu saamistaan ruumiinvammoista ja taloudellisista takapakeista
nopeasti, muttei kolhuista sydämeensä. Menestyminen uralla tai harrasteissa
ei juurikaan nosta karhun itsetuntoa rakkauselämän saralla, joten parisuhteen
mönkään meneminen voikin synkistää häntä pitkiksi ajoiksi.
Hän voi olla erittäin viihdyttävää seuraa, silti sielunsa syvimmissä
sopukoissa kovin epävarma itsestään. Hänen heikoin kohtansa on uskoa
lemmenasioidensa tilaan liian sinisilmäisesti.
Kerran pettymyksen kokenutta karhua pitää vakuutella höpsöltäkin
vaikuttavin romanttisin elein rauhan säilyttämiseksi.
Murheen laaksoon ajautuminen johtuu hänen valtaisan herkästä sielustaan
– jota hän taitavasti suojelee mahdollisia uusia
iskuja välttääkseen. Uuden suhteen virittelyä ei kuitenkaan helpota ryhtyminen
liian epäluuloiseksi. Umpirakastunut karhu on kaikesta huolimatta mahdottoman
hupaisa veitikka.
Lainkaan empimättä hän lupailee lemmitylleen noutavansa tälle taivaalta
lahjaksi kuun ja vielä vaikka tähdetkin sen lisäksi.
Luolakarhu on yleensä hyvin symmetrinen piirteiltään. Hänen ulkoisessa
olemuksessaan on pikemminkin hallittua särmää ja jalomuotoisuutta,
kuin veistoksellista kauneutta.
Ulkoisen tyylin löytyminen ei ole aina helppoa, mutta vaatimattomammankin
yksilön sisältä hohkaa sisäistä kajoa – säteilevää, lahjomatonta
karismaa. Karhun ulkonäköön vaikuttaa hyvin paljon hänen aurinkomerkkinsä.
Omahyväisesti karhu on sitä mieltä, että jos maailma kuuntelisi
hänen hyviä neuvojaan se olisi huomattavasti parempi paikka elää.
Itse hän ei kuitenkaan omia ohjeistuksiaan noudata.
Hän ei voi sietää toisten laatimia aikatauluja – ne häiritsevät aina
jotenkin hänen elämäänsä.
Pienten yllättävien kotiasioiden hoitokin on usein tuskallista puuhaa.
Vaikka hän jumalten pyynnöstä kykenisi järjestelemään
koko aurinkokunnan uusiksi, saattaa pienen ruuvin vääntäminen
seinään olla kerrassaan ylivoimaisen vaikeaa.
Karhun muita kompastuskiviä ovat suunnaton mukavuudenhalu ja
taipumus syöpöttelyyn unelmoinnin lomassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti