maaliskuu, huhtikuu, toukokuu
Villasarvikuono luottaa ennemmin vaistoonsa kuin aikaa vievään, loogiseen
järkeilyyn. Hänellä on kuin kuudes aisti tai niskavilloista kasvavat näkymättömät, karvaiset
antennit, joilla hän maagisenomaisesti aistii muiden elävien olentojen mielialoja. Jo nuorena
hän huomaa vaistonsa olevan riittävän usein oikeassa voidakseen käyttää kaikki mahdolliset
vapaahetkensä luovaan puuhasteluun. Tavan takaa hän vetäytyy liiasta hälinästä omiin
oloihinsa pohtimaan asioita, minkä toiset ikävä kyllä näkevät lähinnä turhana lorvimisena. Hän
on salamyhkäinen uppoutuessaan visioihinsa, muulloin avoin ja peräti koominen;
oli mustankirjava komiikka sitten tahallista tai tahatonta, on täysin hänestä itsestään
kiinni, kuinka hän päättää käyttää kykynsä huumorin saralla hyväkseen.
Uusien ennennäkemättömien asioiden keksiminen ja ideointi on tämän luomisvireisen
äärilaitatyypin puurtamiselle hyvää vastapainoa.
Vaikka hän sivustakatsojasta vaikuttaisi kovin impulsiiviselta ja holtittomalta,
on boheemin elämäntyylin tukena aimo annos oveluutta ja rohkeutta uhmata
mitä mahdottomimpia esteitä.
Hänen strateginen etenemisensä ei ole laskelmoidun suunnitelmallista,
vaan pohjautuu intuitioon. Salamannopeat harhautukset ja yllätyshyökkäykset
vuorottelevat täydellisen hiljaisuuden kanssa. Hän nautiskelee vaaran tunteesta,
kuin se olisi ilmaan kirjoitettua runoutta.
Nuorena hänen on vaikeaa ymmärtää yleisten sääntöjen tai diplomaattisten taitojen
merkitystä elämässä, kuin ne olisivat juuri hänen kiusakseen keksittyjä hidastetöyssyjä.
Vasta elämänsä ehtoopuolella, monien kuhmujen jälkeen, hän oivaltaa
toimivan yhteistyön merkityksen elämässä selviytymisen kannalta.
Kukapa tuntisikaan okkupaatioita suunnittelevan sodanhaluisen mielen paremmin
kuin vanha villasarvikuono; ainaiset haastamiset ja ottelut läpikäyneenä hänestä
voi kehkeytyä uskomattoman viisas sovittelija.
Vaikka villasarvikuono uskaltaisi yksin härnätä kokonaista laumaa krokotiileja,
suuresti ihastuessaan hän saattaa jähmettyä niille sijoilleen. Onneksi,
hetken kompuroinnin jälkeen, hän oppii katsomaan tunteidensa kohdetta ihanana
haasteena ja hän antaa jälleen vaistonsa viitoittaa tietään.
Aitous ja sydämestä pursuava riemu yhdistettynä ihastuttavaan yllätyksellisyyteen
ovat hänen aistikkuutensa perusta. Villasarvikuonossa on jotakin lapsenomaista
viattomuutta yhdistettynä pimeydessä viihtyvään hirviöön.
Hän ei kestä tasaista elämää, kumppanin on syytä keksiä jotakin hillitöntä
ja järisyttävää suhteen ylläpitämiseksi. Tähän sisupussiin ei yleensä voi kyllästyä
– mutta häneen voi hermostua.
Villasarvikuonolla on voimakkaat, persoonalliset piirteet; ulkoinen vaikutelma on
enemmän tai vähemmän boheemi, jotain on hieman vinksallaan, hammas,
nenä tai hymy – kenties kävelyssä on erityinen ominaispiirre.
Hän on harvoin sievä kipittelijä, siihen hänellä ei riitä kärsivällisyyttä,
joten hän harppoo. Hänellä on tavan takaa mustelmia ja arpia. Usein
jokin kauneusvirhe on peräisin lapsuudessa sattuneesta onnettomuudesta.
Nuorempana hän vaikuttaa epäsiistiltä, mikä vanhemmiten jalostuu
puolihuolimattomaksi charmiksi. Liian tiukat asut hän kokee ahdistaviksi,
kuten myös tiukat etiketit ulkoasun suhteen. Hänen hiuksensa eivät pysy aloillaan,
vaan karkaavat tuulen mukaan – eikä hän huomaa väistellä
pikku lätäköitä juhliin kiirehtiessään. Pukeutumissääntöjen innokas seuraaminen
ei ole villasarvikuonojen ominaispiirre, vaan miten se voisi ollakaan
kun vallaton sielu puskee läpi minkä tahansa kehoa peittävän vaatekappaleen.
Lisäksi, hienot hepenet eivät kauaa kestä ehjinä hänen yllään.
Kun hän ryhtyy toteuttamaan projektiaan, hän ylittää mahdolliset esteet
umpikierolla oveluudella tai silkalla räjäyttävällä voimalla. Mielensä teatterissa
hän voi olla hirmuinen Skylla, mutta jokin tolkku sentään estää häntä
ryhtymästä todellisiin hirmutekoihin. Monia hänen tapansa tehdä yhteistyötä
ärsyttää suunnattomasti, loogiset perusteet kun tuntuvat puutteellisilta tai niitä ei ole lainkaan.
Hän ei kauheasti perusta muiden mielipiteistä.
Jos keisari on hänen mielestään väärässä, hän aloittaa kapinan. Toisinaan hän vaikuttaa
uhmaikäiseltä, hänen mielikuvituksensa noudattaa lapsen pelkäämätöntä tapaa kyseenalaistaa
itsestäänselvyyksiä. Jos tämä kevään suurruhtinas ei ole innostunut tai kiinnostunut
päämääräksi asetetusta tavoitteesta, hänestä voi tulla nopeastikin aivan toivoton ja
masentunut rypykuoppaansa kaivautunut surkimus. Vainoharhaisuus iskee, jos hän
huomaa jäävänsä ulkopuoliseksi. Häntä voi olla vaikea motivoida tekemään työtä
pelkästään rahasta, sillä se ei houkuta häntä samaan tapaan kuin kiehtovat haasteet
harrasteiden, tieteen tai taiteen saroilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti